Yhteisön nuoret kokoontuivat paikallisen nuorten jalkapallojoukkueen sekä seuran toimikunnan jäsenten kanssa.
Jalkapalloseuran osallistujia oli 12 miestä, iältään 16–17-vuotiaita. Heitä tuki sekä miehiä että naisia, seitsemän vapaaehtoista, joiden ikä vaihteli 18–24 vuoden välillä.
Aloitteen suunnittelivat nuoret tekivät sen yhteisön luonnon elvyttämiseksi.
Suurin osa heidän yhteisönsä viheralueista on vaihtunut kipeästi kaivatulle asumiselle, mutta nuoret korostivat, että näitä uusia asuinalueita ei täydennetä ympäristön sopivalla luonteella tukemaan uusien yhteisön jäsenten hyvinvointia.
Ryhmä istutti 1100 puuta Waterfordin kristallikompleksin raja-alueille. Ryhmä saapui rankkasateessa sinä aamuna, ja ilman mielialojen lannistumista he ottivat kumpikin lapion ja alkoivat kaivaa töitä.
Puut itsessään olivat sekoitus alkuperäisiä irlantilaisia puita, hopeakoivuja, mäntyä, tammea, saarnia, pähkinää ja pajua.
Nuoret hakeutuivat puuharrastaja Tom Kentin asiantuntemukseen, ja heille annettiin erinomainen esimerkki siitä, miten puu istutetaan oikein sekä lastattiin kasvipaikat kaarnamultsauksella, jotta puut lukitsevat sateen kosteuden ja antaisivat parhaan mahdollisen alun elämälle.
Päivä itsessään oli valtava menestys, ja kakkuja ja välipaloja oli enemmän kuin tarpeeksi pitämään nuoret liikkeellä koko päivän.
